Liian usein turvaudumme koiran houkutteluun todellisen kouluttamisen sijaan

Namit heiluvat ja lentelevat usein kehässä ja usein myös koira niiden perässä. Houkuttelu on yksi esittäjien turvaväline saada koira toimimaan halutulla tavalla. Mutta onko se oikeasti tehokkain tapa saada koira toimimaan itsevarmalla tavalla?

Houkuttelu on yksi koirankoulutuksen käytetyimmistä apuvälineistä. Sen avulla koira voidaan ohjata esimerkiksi istumaan, seisomaan tai liikkumaan haluttuun suuntaan. Se on usein tehokas tapa auttaa koiraa löytämään uusi liikke kouluttamisen alkuvaiheessa.

Mutta mitä tapahtuu, jos houkuttelusta tulee pääasiallinen tapa kouluttaa koiraa?

Saamme ehkä aikaan näyttävän suorituksen, mutta olemmeko todella opettaneet koiralle mitä siltä pyydämme? Osaako koira suorittaa tehtävän vihjeestä vai seuraako se vain kädessämme olevaa namia?

Näyttelykoulutuksessa tämä ero on merkittävä. Tavoitteena ei pitäisi olla ainoastaan oikea asento tai liike, vaan koira, joka ymmärtää tehtävän, pystyy toimimaan itsenäisesti ja tuntee olonsa turvalliseksi myös uusissa tilanteissa.

Houkuttelu auttaa alkuun, mutta ei yksin rakenna taitoa

Houkuttelussa koiran toimintaa ohjataan näkyvän palkkion avulla. Koira seuraa namia, ja ohjaaja saa sen avulla aikaan halutun liikkeen tai asennon.

Menetelmässä ei itsessään ole mitään väärää. Houkuttelu voi helpottaa uuden taidon opettamista, mutta sen rinnalle tarvitaan suunnitelmallista kouluttamista.

Jos koira oppii seuraamaan jatkuvasti ohjaajan kättä, se ei välttämättä opi yhdistämään tekemistä sanalliseen vihjeeseen tai käsimerkkiin. Kun nami poistuu, käden liike muuttuu tai ympäristö vaikeutuu, suoritus saattaa hajota. Koira voi jäädä odottamaan tuttua apua sen sijaan, että se suorittaisi tehtävän itsenäisesti.

Siksi houkuttimen häivyttäminen on tärkeä osa koulutusprosessia. Koiralle opetetaan, mikä toiminta on toivottua, millä vihjeellä se tehdään ja mistä sitä palkitaan.

Tavoitteena ei ole päästä palkkioista eroon, vaan siirtyä koiran jatkuvasta ohjaamisesta taitojen vahvistamiseen.

Itsevarmuus syntyy onnistumisista

Koiran itsevarmuutta ei rakenneta vain sillä, että se saadaan tekemään oikea suoritus. Itsevarmuus vahvistuu, kun koira saa kokemuksia siitä, että se pystyy onnistumaan ja ymmärtämään, mitä siltä pyydetään.

Kun koiraa ohjataan jatkuvasti jokaiseen liikkeeseen, sille jää vähemmän mahdollisuuksia kokeilla, oivaltaa ja oppia omasta toiminnastaan. Jos taas tehtävät pilkotaan sopiviin osiin ja koiralle annetaan aikaa ajatella, se voi saada onnistumisen kokemuksia, jotka tukevat sen luottamusta omaan osaamiseensa.

Tämä ei tarkoita, että koiran pitäisi selviytyä kaikesta ilman apua. Hyvä kouluttaminen tarjoaa juuri sen verran tukea, että koira pystyy onnistumaan, mutta vähentää apua vähitellen taitojen kehittyessä.

Jos koira epäröi, ratkaisu ei ole aina houkutella sitä voimakkaammin. Joskus tehtävä on liian vaikea, ympäristö liian kuormittava tai koira tarvitsee lisää aikaa. Ohjaajan tehtävänä on tunnistaa tilanne ja muokata harjoitusta niin, että onnistuminen on jälleen mahdollista.

Itsevarmuus ei tarkoita sitä, ettei koira koskaan epäröisi. Se tarkoittaa, että koiralla on taitoja, kokemuksia ja turvallisuuden tunnetta, joiden avulla se pystyy toimimaan myös haastavissa tilanteissa.

Näyttelykehässä tarvitaan muutakin kuin oikea asento

Näyttelykoiran tehtävä ei ole ainoastaan seistä kauniisti tai liikkua oikeassa tahdissa. Sen pitäisi pystyä toimimaan myös ympäristössä, jossa on vieraita koiria, ihmisiä, ääniä ja paljon uusia ärsykkeitä.

Lisäksi koiran tulee sietää tuomarin käsittely ja pystyä liikkumaan esittäjänsä kanssa yhteistyössä.

Jos koira osaa seistä vain silloin, kun ohjaajan kädessä on nami tai tarvitsee jatkuvaa ohjausta säilyttääkseen asentonsa, taito ei välttämättä ole vielä riittävän vahva erilaisiin tilanteisiin.

Siksi näyttelytaitoja kannattaa harjoitella erikseen ja asteittain. Opetamme koiralle seisomisen, liikkumisen, käsittelyn ja paikallaan pysymisen selkeinä taitoina. Vahvistamme haluttua käyttäytymistä ja lisäämme häiriöitä vasta, kun koira on valmis niihin.

Samalla huomioimme koiran tunnetilan. Jos koira on jännittynyt, pelokas tai ylivirittynyt, sen on usein vaikeampi keskittyä ja käsitellä uutta tietoa. Tällöin ympäristön helpottaminen, etäisyyden lisääminen tai tauko voi olla tehokkaampaa kuin tehtävän toistaminen.

Näyttelykoulutuksen tavoitteena on koira, joka pystyy myös suoriutumaan mahdollisimman rennosti ja itsevarmasti.

Kouluttaminen rakentaa yhteistyötä ja yhteyttä

Koiran ja ohjaajan välinen yhteistyö rakentuu vuorovaikutuksesta, ennakoitavuudesta ja yhteisistä kokemuksista. Kun koira oppii ymmärtämään ohjaajan vihjeitä ja saa palkkion onnistuneesta toiminnasta, yhteinen tekeminen muuttuu vähitellen selkeämmäksi.

Kouluttaminen ei ole pelkästään koiran opettamista. Se on myös ohjaajan oppimista. Meidän täytyy oppia tunnistamaan, milloin koira ymmärtää, milloin se tarvitsee apua ja milloin sen kuormitus kasvaa liikaa.

Kun annamme koiralle mahdollisuuden ajatella ja osallistua aktiivisesti, emme vain odota siltä suorituksia. Opimme myös itse kuuntelemaan koiraa ja mukauttamaan toimintaamme sen tarpeisiin.

Tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää, ettei houkuttelu automaattisesti heikennä yhteistyötä. Se voi olla hyvä apuväline myös yhteisen tekemisen rakentamisessa. Haaste syntyy silloin, jos vuorovaikutus jää pelkäksi koiran ohjaamiseksi paikasta ja asennosta toiseen eikä koira opi toimimaan varsinaisten vihjeiden perusteella.

Paras yhteistyö syntyy siitä, että se oppii ymmärtämään meitä ja pystyy toimimaan kanssamme.

Ohjaajan kannustus ja sosiaalinen palkitseminen

Palkitseminen ei tarkoita ainoastaan namia tai lelua. Myös ohjaajan ääni, kehuminen, leikki ja yhteinen tekeminen voivat olla koiralle palkitsevia.

Sanallinen kehu voi kertoa koiralle onnistumisesta, mutta sen teho vaihtelee yksilöittäin ja tilanteittain. Kaikki koirat eivät koe kehumista yhtä palkitsevana, joten sitä kannattaa yhdistää koiralle mielekkäisiin palkkioihin ja tarkkailla, mikä todella motivoi kyseistä koiraa.

Sosiaalinen palkitseminen voi olla esimerkiksi iloinen kehu tai yhteinen leikki. Kun palkkio annetaan oikea-aikaisesti, se auttaa koiraa yhdistämään oman käyttäytymisensä myönteiseen seuraukseen.

Ohjaajan oma tunnetila vaikuttaa myös harjoittelun ilmapiiriin. Rauhallisuus, selkeys ja johdonmukaisuus tekevät tilanteesta ennakoitavamman. Toisinaan koira hyötyy innostavasta kannustuksesta, toisinaan taas siitä, että ohjaaja vähentää omaa energiaansa ja antaa koiralle enemmän tilaa.

Kannustamisen tarkoituksena ei ole saada koiraa innostumaan mahdollisimman paljon. Tavoitteena on löytää tunnetila, jossa koira pystyy osallistumaan, keskittymään ja oppimaan.

Yhteinen tekeminen voi parhaimmillaan olla koiralle itsessään mielekästä. Kun harjoittelu sisältää onnistumisia, leikkiä, palkkioita ja sopivasti haastetta, koira saa mahdollisuuden oppia, että esittäjän kanssa työskentely kannattaa.

Miten voimme kouluttaa toisin?

Käytännössä muutos alkaa siitä, että mietimme jokaisen harjoituksen kohdalla, mitä haluamme koiran oppivan.

Opeta käyttäytyminen pienissä osissa. Tee tehtävästä koiralle riittävän helppo, jotta onnistuminen on mahdollista.
Häivytä houkutin suunnitelmallisesti. Kun koira osaa liikkeen, vähennä käden ja näkyvän namin merkitystä.
Opeta selkeät vihjeet. Auta koiraa ymmärtämään, milloin sen odotetaan seisovan, liikkuvan tai pysyvän paikallaan.
Palkitse oikeasta toiminnasta. Anna palkkio suorituksen jälkeen ja käytä koiralle sopivia palkitsemistapoja.
Anna koiralle aikaa ajatella. Älä auta välittömästi jokaisessa tilanteessa, vaan anna koiran mahdollisuus kokeilla jo opittuja taitojaan.
Rakenna onnistumisia vähitellen. Lisää vaikeutta ja häiriöitä vasta, kun koira pystyy toimimaan helpommassa tilanteessa.
Huomioi tunnetila. Epäröinti, turhautuminen tai keskittymisen vaikeus voivat kertoa siitä, että harjoitusta pitää muuttaa.
Harjoittele yhteistyötä, älä vain suoritusta. Tee treeneistä mielekkäitä ja pidä huolta myös palautumisesta.

Tärkeää on muistaa, että houkuttelu, käsimerkit, sanalliset vihjeet ja erilaiset palkkiot eivät sulje toisiaan pois. Ne ovat kouluttamisen välineitä, joiden käyttöä voidaan mukauttaa koiran ja harjoiteltavan taidon mukaan.

Lopuksi

Houkuttelu voi olla hyvä tapa auttaa koiraa löytämään uusi liike, mutta sen ei tarvitse olla koulutuksen päämäärä. Meidän tehtävämme on rakentaa taitoja, joiden varassa koira pystyy toimimaan myös ilman jatkuvaa ohjaamista.

Kun koira saa mahdollisuuden oivaltaa, onnistua ja oppia turvallisessa ympäristössä, rakennamme samalla sen osaamista ja tarjoamme sille hyviä kokemuksia yhteisestä tekemisestä.

Näyttelykehässä näkyvä varmuus ei synny yhdessä harjoituksessa. Se rakentuu pienistä onnistumisista, selkeästä koulutuksesta, luottamuksesta ja yhteistyöstä.